— Hän ei totellut minua, — virkkoi Paavali alakuloisesti.
— Niinpä niin! — huudahti Lunjeff ivallisesti. — Siinä se pulma onkin, ettei hän totellut sinua! Mutta mitä voit sanoa hänelle?
— Minä rakastin häntä…
— Mitä hyötyä on rakkaudestasi? Mitä ostat sillä? Työlläsi taas tuskin jaksoit hankkia hänelle ruokaa kylliksi…
— Oikeassa olet, — virkkoi Paavali huoaten.
Lunjeff alkoi taas tulistua. Hän huomasi, että kaikki nuo jutut — Paavalin, Mashan synnyttävät hänessä kiukkua. Ja tietämättä kenelle kiukkunsa purkaa, suuntasi hän sen toveriinsa.
— Jokainen haluaa elää hyvästi, iloista elämää… samoin hänkin… Mutta sinä sanot hänelle: minä rakastan sinua, elä siis kanssani ja kärsi puutetta… Luuletko, että se on oikein?
— Mutta kuinka sitten olisi minun ollut meneteltävä? — kysyi
Paavali hiljaa.
Se kysymys jäähdytti vähän Iljaa. Hän ei vastannut mitään.
— Helpommalta olisi minusta tuntunut tappaa hänet omalla kädelläni, — virkkoi Paavali.