Jaakko kohotti päätään kirjasta ja sanoi kuiskaten, pudistaen kättään ilmassa:
— Kuuletko? Ilman alkua?…
— Lue eteenpäin! — sanoi Ilja, epäilevästi katsoen vanhaa, nahkakantista kirjaa. Ja taas kuului Jaakon matala, juhlallinen ääni:
"Tätä mielipidettä olivat — Ciceron mukaan — samolainen Pythagoras, tarentolainen Archytas, atenalainen Plato, Xenokrates, stagiralainen Aristoteles ja monet muut peripateetikot, jotka arvelivat, että kaikki olemassa oleva on iankaikkista eikä sillä ole mitään alkua". — Huomaatko! Taas "ei ole mitään alkua".
Ilja ojensi kätensä, löi kirjan kiinni ja sanoi ivallisesti:
— Heitä hiiteen koko roska!… Mitkä lienevätkään saksalaiset panneet kekoon sen! Siitä on mahdoton mitään ymmärtää…
— Odotahan! — huudahti Jaakko pelästyneen näköisenä, katsahtaen ympärilleen, ja kysyi sitten hiljaa:
— Tiedätkö oman alkusi?
— Minkä? — kiukkuisesti huusi Ilja.
— Älä huuda… Ottakaamme käsiteltäväksemme sielu. Onko ihmisellä syntyessään sielu?