— Te ette ole juoppojen ettekä konnien luona, — jatkoi Ilja, vapisten itsensähillitsemisestä, — teitä kohdellaan kunnioittavasti… ja, kuten sivistyneen neidin konsanaankin, on teidän vastattava samalla tavalla…
— Älä suutu, Sonjka, — sanoi Gavrik äkkiä sovittavalla äänellä, astuen sisarensa luokse ja tarttuen hänen käteensä.
Tuli äänettömyys. Ilja ja tuo nuori tyttö katsoivat uhkaavina toisiinsa kuin odottaen jotakin. Masha hiipi hiljaa nurkkaan. Paavali räpytti tylsännäköisenä silmiään.
— No, sano nyt jotakin, Sonjka, — huudahti Gavrik kärsimättömästi. — Luuletko, että he tahtovat loukata sinua? kysyi hän. Ja hymyillen lisäsi hän:
— He ovat niin omituisia!
Hänen sisarensa nykäsi häntä kädestä ja kysyi Iljalta kuivasti ja terävästi:
— Mitä tahdotte minulta?
— En mitään… vaan…
Mutta äkkiä välähti hänen päähänsä hyvä, valoisa ajatus. Hän astui askeleen tyttöä kohti ja sanoi niin kohteliaasti kuin voi:
— Sallikaa minun selittää teille… se on, näettekö, meitä on tässä kolme ystävystä… oppimatonta ja sivistymätöntä ihmistä… ja te olette sivistynyt nainen…