Hän koetti tuoda ajatuksensa esiin niin selvästi kuin mahdollista, vaan ei voinut. Noiden mustien silmien terävä ja ankara katse sai hänet hämilleen. Tytön sieraimet vapisivat, hänen kätensä heilutti hermostuneesti veljen kättä. Ilja loi katseensa maahan, mutisten hämillään ja vihoissaan:
— En osaa sanoa sitä näin yhtäkkiä… vaan jos teillä on aikaa… niin käykää sisään ja istukaa…
Ja hän väistyi syrjään antaakseen hänelle tietä.
— Odota tässä, Gavrik, — sanoi tyttö, astuen huoneeseen ja jättäen veljensä ovelle. Ilja nosti tuolin esiin. Hän istuutui sille. Paavali meni puotiin, Masha painautui peloissaan uunin nurkkaan, ja Ilja seisoi liikkumatta kahden askeleen päässä tytöstä, tietämättä, kuinka alkaa.
— Mitä teillä on sanottavaa? — kysyi tyttö.
— Asia on sellainen, — alkoi Ilja, huoaten raskaasti. — Nähkääs, — tyttö tuolla, se on, hän ei ole enää tyttö, vaan hän on naimisissa… erään ukon kanssa… joka kohtelee petomaisesti häntä… Pahoinpideltynä ja rääkättynä on hän paennut hänen luotaan… minun turviini… Ajattelette ehkä pahaa meistä… vaan niin ei ole asianlaita.
Hän sotkeutui sanoihinsa ja puhui epäselvästi, haluten samalla kertaa sekä kertoa Mashan historian että lausua mielipiteensä siitä. Etenkin tahtoi hän esiintuoda kuulijalleen oman mielipiteensä asiasta. Tyttö katsoi koko ajan häneen ja hänen kasvojensa ilme kävi lempeämmäksi, vaikka silmänsä yhä omituisesti kiilsivät.
— Ymmärrän, — keskeytti tyttö hänet. Te ette tiedä, kuinka menetellä? Ensin on käännyttävä lääkäriin ja annettava hänen tarkastaa… Tunnen erään lääkärin… tahdotteko, että vien hänet hänen luokseen? Gavrik, katso, paljonko on kello. Yksitoista? Hyvä, on juuri hänen vastaanottoaikansa… Gavrik, kutsu ajuri tänne… Ja te esittäkää minut hänelle…
Mutta Ilja ei liikahtanutkaan paikaltaan. Hän ei ollut odottanut, että tuo ankara, vakava tyttö osaisi puhua niin lempeästi. Hänen kasvonsakin kummastuttivat häntä; niiden kopean ilmeen sijaan oli tullut huolestunut ilme, ja vaikka hänen sieraimensa olivat paisuneet entistä leveämmiksi, oli hänen piirteissään hyvyyttä, yksinkertaisuutta, sydämellisyyttä, jota Ilja ei ennen ollut huomannut. Hän katsoi tyttöön ja hymyili hämillään, mitään sanomatta.
Tämä oli jo kuitenkin kääntynyt hänestä poispäin ja mennyt Mashan luokse, jonka kanssa hän hiljaa puheli.