— Älkää itkekö, hyvä ystäväni, älkääkä peljätkö… Lääkäri on ystävällinen mies, hän tarkastaa teidät ja antaa todistuksen… siinä kaikki! Minä tuon teidät sitten tänne… No, rakas ystävä, älkää itkekö…
Hän laski kätensä Mashan olkapäälle ja tahtoi vetää hänet puoleensa.
— Voi… tekee kipeätä… — voihki Masha.
— Mikä teillä on? Lunjeff kuunteli hymyillen.
— Mitä ihmeitä se sitten onkaan! — huudahti tyttö liikutettuna, poistuen Mashan luota. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, ja hänen silmissään paloi vihan tuli.
— Kuinka kauhealla tavalla häntä on kohdeltu!
— Sillä tavalla meillä eletään! — huudahti Lunjeff kiivastuen. — Näittekö? Ja tuosta voin näyttää teille toisen. Sallikaa minun esittää teille toverini Paavali Saveljitsh Gratsheff'in…
Paavali tuli hitaasti puodista Iljan kammariin ja ojensi kätensä tytölle häneen katsomatta.
— Medvjedeff, Sofja Nikonovna, — sanoi tyttö, katsoen tutkivasti
Paavalin alakuloisiin kasvoihin. — Ja teidän nimenne on kai Ilja
Jakovlevitsh? — kysyi hän Iljaan kääntyen.
— Aivan niin, — vastasi Ilja vilkkaasti, puristaen kovasti hänen kättään, ja päästämättä sitä, jatkoi: