— Tulkaa luokseni tänä iltana seitsemän aikaan, tulettehan? Gavrik kyllä neuvoo asuntoni…
— Minä tulen… En osaa kyllin teitä kiittää…
— Miksi kiittää? Meidän ihmisten pitää auttaa toinen toisiamme.
— Kyllähän ne auttavat!… — huudahti Ilja iroonisesti.
— Sonja käännähtihe nopeasti häneen päin. Mutta Gavrik, tuntien itsensä ainoaksi järkeväksi ja maltilliseksi henkilöksi koko joukossa, nykäsi sisartaan kädestä ja sanoi:
— No, etkö jo lähde, lörpöttelijä!
— Heti! Masha, pukeutukaa!
— Minulla ei ole muita vaatteita, — virkkoi Masha arasti.
— Ei se tee mitään! Lähdetään… Tulettehan sitten illalla,
Gratsheff? Näkemiin asti, Ilja Jakovlevitsh!
Ystävykset puristivat kunnioittavasti ja ääneti hänen kättään, ja hän poistui, taluttaen Mashaa kädestä. Mutta ovella hän pysähtyi, kääntyi Iljaan ja sanoi pää pystyssä: