— Jalo ihminen, — vakuutti Gratsheff hymyillen. — Kauanko viipyi hän täällä? Lähes tunnin… eikä se tuntunut minuuttia pitemmältä.
— Hän välähti kuin tähti, hah, haa!
— Ja hän selvitti paikalla kaikki…
Lunjeff nauroi tyytyväisesti. Hän oli hyvillään siitä, että tuo kopea tyttö, paljastettuaan itsensä, olikin niin yksinkertainen, kunnon ihminen, ja oli tyytyväinen, että oli osannut käyttäytyä arvokkaasti häntä kohtaan.
— Voi kuitenkin, kun unhotin… — huudahti hän äkkiä surkutellen.
— Mutta hän pani pääni vallan pyörälle anteeksipyynnöillään.
— Mitä unhotit? — kysyi Paavali.
— Minun olisi pitänyt suudella hänen kättään… Sitä pidetään sivistyneiden kesken yleensä tapana… erityisen kunnioituksen merkkinä…
Gavrik venyttelihe heidän vieressään ja hänellä näytti olevan ikävä.
— Kuules, Gavrilka! — sanoi Ilja, tarttuen hänen olkaansa. —
Sinulla on oikein kunnon sisar.
— Kyllä hän on hyvä tyttö! — vakuutti poika alentuvasti. — Teemmekö kauppaa tänään tai pidämmekö pyhää?… siinä tapauksessa läksisin kävelemään!