Hän sai samoihin aikoihin sedältään kirjeen, jossa tämä kertoi olleensa ei ainoastaan Kijev'issä, vaan myös Sergiuksen luostarissa ja Valamossa ja palaa pian kotiin.
"Saan lisähuvia", — mietti Ilja vihaisesti. "Luonnollisesti tahtoo hän päästä asumaan luokseni…"
Ja hän rupesi tarkoin miettimään, kuinka voisi järjestää niin, että hänen setänsä asuisi muualla. Kauan ei hän kuitenkaan saanut miettiä sitä, sillä puotiin tuli ostajia, ja sitten Gavrik'in sisar. Väsyneesti ja raskaasti hengittäen tervehti hän Iljaa ja kysyi, osottaen päällänsä kammarin oveen:
— Onko tuolla vettä?
— Tuon heti sitä teille, — sanoi Ilja.
— Itse menen… Hän meni kammariin ja viipyi siellä siksi, kunnes Lunjeff suoriuduttuaan ostajista, tuli sinne. Hän tapasi hänet seisomassa taulun edessä, joka esitti ihmisen eri ikäkausia. Kääntäen päätään Iljaan päin, osotti tyttö silmillään taulua ja virkkoi:
— Roskaa…
Lunjeff tunsi tulevansa hämilleen hänen huomautuksestansa ja hymyili, kuin tuntien itsensä syylliseksi johonkin rikokseen.
— Brr! — Kuinka poroporvarillista! toisti tyttö ja poistui huoneesta, ennenkuin Ilja ehti kysyä selitystä häneltä.
Muutamien päivien kuluttua toi hän veljelleen puhtaita alusvaatteita, ja moitti häntä siitä, että hän pitää huonoa huolta vaatteistaan, repii ja tahrii niitä.