— Ole torumatta, — sanoi Gavrik ynseästi.
— Rupeatko vielä sinäkin haukkumaan minua, kuten jo rouva tekee!
— Onko hän hyvin tottelematon? — kysyi Sonja Iljalta.
— E-ei erittäin — vastasi Ilja hyväntahtoisesti.
— Olen hyvin hiljainen, — suositti itseään Gavrik.
— On hän vähän liian sukkelakielinen, sanoi Lunjeff.
— Kuuletko? — kysyi sisar Gavrik'ilta, rypistäen kulmakarvojaan.
— Kuulen kyllä, — vastasi tämä vihaisesti.
— Se ei ole niin vaarallista, — sanoi hyväntahtoisesti Ilja. — Ihmisen, joka edes osaa puoliaan pitää, on helppo tulla toimeen maailmassa… Toisia lyödään, ja he vaikenevat ja heidät unhotetaan.
Sonja kuunteli hänen puhettaan ja oli kuin hänen kasvollaan olisi kuvastunut iloa. Ilja huomasi sen.