— Aioin kysyä teiltä jotakin, — sanoi hän hiukan hämillään.
— Mitä?
Tyttö astui hyvin lähelle häntä ja katsoi häntä suoraan silmiin. Ilja ei voinut kestää hänen katsettaan vaan painoi päänsä alas ja jatkoi:
— Jos olen teitä oikein ymmärtänyt, niin ette pidä kauppiaista?
— Enpä juuri…
— Minkätähden?
— He elävät toisten työllä — sanoi tyttö varmasti.
Ilja nosti äkkiä päänsä pystyyn. Nuo sanat eivät ainoastaan hämmästyttäneet, vaan suoraan loukkasivat häntä. Ja tuo tyttö lisäksi oli lausunut ne niin yksinkertaisesti, vakuuttavasti…
— Se ei ole totta, — huudahti Lunjeff. Nyt värähtivät Sonjan kasvot ja tulivat punasiksi.
— Paljonko maksaa teille tuo nauha? — kysyi hän kuivasti.