— Ptruu! — huudahti hän, nauraen juopuneen naurua. Hänen perästään kömpi huoneeseen Matitsa. Hän kumartui, tarttui suutaria kainaloihin ja koetti nostaa häntä ylös lattialta, puhellen sammaltaen:
— Katsokaa hyvät ihmiset, kuinka hän on humalassa!… Voi, sinua, juopporatti!…
— Kaasokulta! Älä koske minuun!… Nousen kyllä itse… itse…
Hän horjahteli Sinne tänne, nousi vaivalla seisomaan ja astui toverusten luokse. Ja ojentaen vasemman kätensä toveruksille, huusi hän:
— Terve tuloa kattoni alle!
Matitsa nauraa hohotti tylsää nauruaan.
— Mistä matka? — kysyi Ilja.
Jaakko katsoi hymyillen kumpaakin juopunutta ja vaikeni.
— Mistäkö? Etäältä… hah, hah, haa!… Omat, rakkaat poikani!
Perfiska polki jalkojaan lattiaan ja lauloi: