"Pienet luut, vielä hienot luut!
Kun ne aika vahventaa,
Kaupankalu niistä saa."
— Kaasoseni, laula sinäkin! — huusi hän, kääntyen Matitsaan. — Tai lauletaan se, jonka sinä minulle opetit… No-o…
Hän nojasi selkäänsä uuniin, jota vasten Matitsakin seisoi, ja tyrkki häntä kyynärpäällään kylkeen, nappaillen sormillaan hanurinsa kieliä.
— Missä on Mashutka? — jurosti kysyi Ilja.
— Niin, sanokaapa, missä on Marja? huudahti Jaakkokin, hypäten ylös tuolilta.
Mutta juopuneet eivät välittäneet kysymyksistä. Matitsa pani päänsä kallelleen ja lauloi:
"Oi kummisein, hyvä lääke on juoma",
johon Perfishka korkealla tenorillaan yhtyi hanuriansa heilutellen:
"Juodaan: lohtu on viinan suoma!"
Ilja nousi tuoliltaan, tarttui suutaria hartioihin ja pudistaen niin, että hänen päänsä kolahteli uuniin, kysyi käskevästi: