Lunjeff nyökäytti päätään, helpotuksesta huoaten.
— Mahtava rouva!… Pieni kyllä, mutta…
— Kirottu! — virkkoi Ilja karkeasti.
— Hm! — äänsi Terenti epäilevästi. Ilja tunsi kasvoillaan setänsä uteliaan, arvailevan katseen ja kysyi vihaisesti:
— Mitä katsot?
— Minäkö? Herranen aika! En mitään…
— Tiedän, mitä puhun… Kun sanoin kirottu, niin sillä hyvä! Vaikka olisin pahemminkin sanonut, niin totta olisin sittenkin puhunut…
— Vai niin? Vai sellainen hän on… — veti kyttyräselkä pitkään sairaalloisella äänellään.
— Mitä? — huusi Ilja vihaisesti.
— Siis…