— Vankeutta! Huuda, huuda, ei se mitään merkitse!
— Tunnusti, hupsu…
— Mutta hänethän tavattiin verekseltään.
— Olisi edes sanonut saaneensa lahjaksi…
Sanat lentelivät käytävässä kuin syyskärpäset, puuttuen Iljan korviin.
— Mitä? — kysyi hän vihaisesti Paavalilta, astuen hänen luoksensa.
Paavali katsahti häneen, avasi suunsa eikä sanonut kuitenkaan sanaakaan.
— Ihmisen syöksit perikatoon! — jatkoi Lunjeff. Silloin Paavali hätkähti, ikäänkuin häntä olisi lyöty ruoskalla, kohotti kätensä, laski sen Lunjeff'in olkapäälle ja kysyi surkealla äänellä:
— Minäkö?
Ilja pudisti olkapäältään hänen kätensä, aikoen sanoa hänelle: