— Omaatuntoa ei ole olemassakaan, vastasi Ilja lujasti.
He vaikenivat molemmat. Sitten kuului Kirik'in ääni viereisestä huoneesta:
— Hän on järjiltään…
— Lähtekäämme! — sanoi komisarius, kohauttaen hartioitaan. — Käsiänne en sido… vaan älkää paetko! Poliisiasema on lähellä, tuolla mäen alla.
— Minnepä minä pakenisin? — kysyi Ilja lyhyesti.
— No, sitä en nyt tiedä… Vannokaa, ettette pakene!
Lunjeff vilkasi komisariuksen ryppyjen uurtamiin, säälivännäköisiin kasvoihin ja sanoi synkästi:
— En usko Jumalaan…
Komisarius viittasi kädellään:
— Lähdetään, pojat!