Ikkunasta paistoi huoneeseen huhtikuun aurinko, valaisten lattiaa, jota kaukaan aikaan ei oltu pesty. Kaikki siellä oli siivotonta, ikävää ja synkkää — aivankuin sieltä juuri olisi kannettu ruumis ulos…
Ilja istui suorana tuolilla tuijottaen suureen, rapistuneeseen uuniin, ja hänen päänsä oli raskaita ajatuksia täynnä.
— Jospa olisi lähteä ja tunnustaa tekonsa? välähti äkkiä hänen päässään.
Mutta hän karkotti heti vihaisesti sen ajatuksen…
* * * * *
Saman päivän iltana oli Ilja pakotettu muuttamaan Petruha
Filimonoff'in talosta. Se tapahtui seuraavalla tavalla.
Kun hän tuli kotiin kaupungilta, kohtasi hän pihalla setänsä, joka näytti hyvin pelästyneeltä, ja joka vei hänet halkopinon taakse ja sieltä kuiskasi hänelle:
— Kyllä sinun Iljushka on muutettava täältä… Täällä tapahtui aika meteli tänään!
Kyttyräselkä sulki kauhuissaan silmänsä ja löi käsiään lanteisiinsa:
— Jashka oli juonut itsensä humalaan ja kutsunut isäänsä suoraan varkaaksi, ja haukkunut häntä hävyttömäksi irstailijaksi, konnaksi… sekä huutanut kuin mielipuoli!… Siitäkös Petruha sydämistyi, löi häntä vasten naamaa, repi tukasta, potki ja hakkasi pojan verille! Nyt makaa Jashka ähkyen, valittaen!… Ja sitten kävi Petruha minun kimppuuni! Aja tiehensä Iljka! — Hän näet arvelee, että sinä olet yllyttänyt Jashkan häntä vastaan… Ja hän huusi kuin vimmattu!… Pidä siis varasi…