— Yhäkö elät Olympiadan kanssa? — kysyi Paavali Lunjeff'ilta.
— Yhä, — vastasi Ilja. Ajattele, — jatkoi hän hiljaa, hymyillen omituisesti, — että Jaakko on mennyt niin pitkälle, lu'uissaan että hän epäilee Jumalan olemassa oloa…
Paavali katsahti häneen ja sanoi epämääräisesti:
— Niinkö todellakin!
— Niin… Hän on saanut käsiinsä sellaisen kirjan… Mutta mitä sinä siitä ajattelet?
— Näes… en ole tullut sitä ajatelleeksi, virkkoi Paavali hiljaa… en käy koskaan kirkossa…
— Mutta minä olen sitä ajatellut… paljon olenkin ajatellut… Enkä voi ymmärtää, kuinka Jumala sallii sitä…
Ja uudestaan alkoi vilkas, katkonainen keskustelu. He kiintyivät siihen niin, etteivät huomanneet ajan kulumista, kunnes muuan vahtimestari tuli heidän luoksensa ja kysyi ankarasti Lunjeff'ilta:
— Mitä täällä piilottelet?
— Enkä piilottele! — sanoi Ilja.