Lopuksi ajatteli hän suuttuneena:
"Ajatukset kasvavat kiinni sydämeen kuin juuret maahan, mutta missä ovat hedelmät?…"
Hän tahtoi repiä irti ja heittää luotaan kaiken tuon ja ruveta mitä pikemmin toteuttamaan puhtaan, yksinäisen ja rauhallisen elämän unelmaansa.
"Lakkaan seurustelemasta ihmisten kanssa. Siitä ei lähde hyötyä minulle eikä heille. Mutta tällainen elämä ei käy laatuun…"
Hän kuleksi kauan katuja ja tuli kotiin väsyneenä…
Avtonomoff'it kohtelivat häntä yhä ystävällisemmin. Kirik taputti häntä suojelevasti olkapäälle, laski leikkiä hänen kanssaan ja sanoi arvokkaasti:
— Kulutat aikasi liian pienissä puuhissa, veli hyvä. Niin vaatimattoman ja vakavan nuoren miehen täytyy hankkia itselleen laajempi toimiala. Sillä jos kerran miehellä on kykyä päästä poliisikomisariukseksi, ei hänen pidä jäädä poliisikonstaapeliksi…
Tatjana Vlasjevna alkoi tarkasti kysellä Iljalta, kuinka hänen kauppansa onnistaa ja kuinka paljon saa hän kuukaudessa puhdasta voittoa. Ilja puheli aina mielellään hänen kanssaan, ja hänen kunnioituksensa kasvoi päivä päivältä tuota naista kohtaan, joka osasi vähilläkin tuloilla tehdä elämän niin hauskaksi.
Eräänä iltana, kun Ilja istui ikävissään huoneessaan avonaisen ikkunan ääressä, katsellen pimeään puutarhaan, muistellen Olympiadaa, tuli Tatjana Vlasjevna keittiöön ja kutsui hänet teetä juomaan. Hän meni vastenmielisesti, sillä hänen ei tehnyt mielensä irtautua ajatuksistaan eikä puhua mitään. Jurosti, ääneti istuutui hän teepöytään ja katsahdettuaan isäntäväkeensä, huomasi, että heidän kasvonsa olivat juhlallisen ja huolestuneen näköiset. He olivat myös ääneti. Teekeittiö porisi vilkkaasti, muuan lintu, joka oli herännyt, rapisteli siipiään häkissään. Huoneessa oli paistetun sipulin ja hajuveden hajua. Kirik vääntelihe tuolillaan, rummutti sormillaan tarjottimen laitaan ja lauloi:
— Tir-rim, tir-rim, tar-ram-ram! Bum, bum, tru-tu-tuu, tru-tu-tuu! tru-tu-tuu!