Pullon korkki lensi paukahtaen kattoon ja putosi pöydälle.
Kirik kaasi huuliaan maiskuttaen sampanjaa laseihin ja komensi:
— Tarttukaa laseihinne!
Kun hänen vaimonsa ja Ilja olivat sen tehneet, kohotti hän lasinsa korkealle päänsä yli ja huusi:
— Toiminimi "Tatjana Avtonomoff ja Lunjeff'in" malja…
* * * * *
Seuraavina päivinä neuvotteli Ilja Tatjana Vlasjevnan kanssa aiotun yrityksen eri seikoista. Tatjana Vlasjevna tiesi kaikki asiat ja puhui kaikesta sellaisella varmuudella, kuin hän olisi koko ikänsä pitänyt korutavarakauppaa. Ilja kuunteli hymyillen häntä ja äänetönnä ihmetteli. Hän halusi mitä pikemmin löytää sopivan huoneuston, mitä pikemmin päästä alkamaan, ja siksi suostui hän kaikkiin Tatjana Vlasjevnan ehdotuksiin, tarkemmin ajattelematta niitä.
Vihdoin oli kaikki selvillä, — näkyi muun muassa, että Tatjana Vlasjevnalla oli huoneustokin tiedossa. Se oli juuri sellainen, jollaista Ilja oli haaveillut: pieni puotihuone, jonka vieressä oli puotikammari, siistin kadun varrella. Ilja tunsi paikan, — ennen siinä oli ollut maitomyymälä, jossa hän oli usein käynyt tavaroitaan kaupalla. Kaikki meni hyvin pienimpiä seikkoja myöten, ja Lunjeff riemuitsi.
Iloisena ja reippaana läksi hän sairashuoneelle tovereitaan tapaamaan. Siellä tapasi hän ensin Paavalin, joka myös oli hyvällä päällä.
— Huomenna pääsen täältä! — huudahti hän vilkkaasti Iljalle, ennenkuin tervehtikään häntä. — Vjerkalta sain kirjeen… Hän toruu minua… sanoo, että olen loukannut häntä, tuo pieni paholaisen pentu!…