— Kaikkea muuta… saakeli soikoon!

— Niin onnistaa minua, että milt'ei hävettää sinun suhteesi, — sanoi Ilja.

— Hyvä on niinkin! — jurosti hymähti Paavali.

— En sano sitä kehuakseni, — virkkoi Ilja, hiljaa — vaan, totta puhuen, oikein hävettää, jumalauta!

Paavali katsahti ääneti häneen ja painoi taas päänsä alas.

— Tahdon sanoa sinulle erään seikan… yhdessä olemme kestäneet surut, yhdessä jakakaamme ilotkin.

— Hm! — murahti Paavali. — Olen kuullut, että yhtä vähän voi jakaa iloja kuin naista…

— Voi kyllä! Ota selvä, mitä tarvitaan vesijohtotorvi-konepajan perustamiseen, mitä työkaluja, tarveaineita ja muuta… ja paljonko maksaa… Rahat saat minulta…

— Mitä sinä puhut? — huudahti Paavali epäillen. Ilja tarttui hänen käteensä ja puristi sitä lämpimästi.

— Totta se on, usko sinä vaan! Minulta saat rahat!