— Onnettomia olemme jokainen… vastasi Paavali, olkapäitään kohauttaen. — Minusta vaan tuntuu, ett'ei hän ole aivan täysijärkinen…
— Nyt menen…
— Mene…
Ja kun Ilja poistui hänen luotaan, huusi Paavali hänen jälkeensä vielä kerran:
— Kiitos, veli!
Ilja nyökäytti hymyillen päätään hänelle.
Jaakon tapasi hän surullisena ja alakuloisena. Hän makasi seljällään vuoteessaan katsellen silmät suurina kattoon, eikä ensin huomannut, kun Ilja tuli hänen ääreensä:
— Nikita Jegoritsh on muutettu toiseen huoneeseen, — sanoi hän alakuloisesti Iljalle.
— Sepä hyvä! — vastasi tämä. Hän olikin niin pelottavan näköinen… ja puhuikin hän niin outoja asioita…
Jaakko katsahti moittivasti häneen ja oli vaiti.