— Muistatko Mashutkaa? Häh! Tai oletko tullut huonomuistiseksi rikastuessasi?…
— Muistan kyllä, muistan! — sanoi Ilja nopeasti.
— Mutta mitä hyötyä hänelle on ollut siitä, että muistat? Onko hänen elämänsä tullut siitä paremmaksi?
— Kuinka hän voi?
Matitsa pudisti päätään ja sanoi lyhyeen:
— Ei hän vielä ole hirteen mennyt…
— Puhu suoraan! — huusi Ilja vihaisena. — Mitä minusta pistelet?
Sinä itse möit hänet kolmesta ruplasta…
— En pistelekään sinua, soimaan vaan itseäni… virkkoi Matitsa tyynesti, ja alkoi ponnistuksesta läähättäen hitaasti ja laajasti kertoa Mashasta.
Hänen vanha miehensä oli mustasukkainen ja kiusasi häntä. Ei päästänyt mihinkään, ei edes puotiin, vaan hänen täytyy istua huoneessaan eikä saa ukon luvatta mennä pihamaallekaan. Lapsensa on ukko lähettänyt muiden hoidettavaksi, ja asuu kahden Mashan kanssa, jota hän sekä pieksää että kurittaa. Hän menettelee siksi niin hänen kanssaan, kun ensimäinen vaimonsa oli ollut uskoton hänelle… kumpikaan lapsi ei näet ollut hänen, vaan jonkin toisen. Masha on jo kahdesti karannut hänen luotaan, vaan poliisi on molemmilla kerroilla tuonut hänet takaisin miehensä luo, joka siitä on yhä kovemmin ruvennut häntä kohtelemaan. Sellaista on hänen elämänsä!
— Niin, kyllähän saatoitte Perfishkan kera lapsiraukan kurjaan asemaan! — virkkoi Ilja synkästi.