— Mitä esimerkiksi? — kysyi Ilja, riisuen saappaita jaloistaan.
— Mikä mitäkin… Muutamat sanovat, että olet sekottunut tuohon juttuun… kauppias Poluektoff'in murhaan… Toiset, että muka harjotat väärän rahan tekoa…
— Taitavat kadehtia! — sanoi Ilja.
— Täällä on käynyt kaikenlaisia miehiä… näyttivät salapoliiseilta… Ja kaikki he ovat kyselleet Petruhalta sinusta yhtä ja toista…
— Antaa heidän kysellä! — sanoi Ilja välinpitämättömästi.
— Aivan niin! Mitä me siitä välitämme, kun kerran emme tiedä tehneemme mitään rikosta…
Ilja nauroi ja heittäysi pitkälleen vuoteelle.
— Nyt ne ovat jo lakanneet käymästä… Mutta Petruha itse on alkanut puhua siitä, jatkoi Terenti hämillään, arasti. — Aina hän murisee — Petruha, näet… Vuokraisitpa jostakin, Iljusha, itsellesi pienen huoneen, ja asuisit siinä… "En tahdo pitää talossani ketään epäiltyä henkilöä", sanoo Petruha, "olen äänivaltainen", sanoo hän.
Ilja käänsi setäänsä päin kasvonsa, jotka olivat vihasta punaset, ja sanoi kovasti:
— Kuulepas!… Jos hänen henkensä on hänelle kallis, niin pitäköön suunsa kiinni, sano hänelle se! Jos kuulen häneltä ainoankaan minua halventavan sanan, niin lyön hänen päänsä kappaleiksi. Millainen minä olenkaan, niin ei hän, konna, ole kelvollinen tuomitsemaan minua… Ja täältä muutan silloin, kuin mieleni tekee. Vastaiseksi jään tänne; tahdon vielä nauttia kunniallisten ja rehellisten ihmisten seurasta…