— Hän on kirjeenkantaja…
— Onko teidän perheenne suuri?
— On kyllä! Meitä on paljon. Toiset ovat suuria, toiset pieniä.
— Kuinka monta on pientä?
— Viisi. Suuria on kolme… Suuret ovat jo kaikki paikoissa: minä — teillä, Vasili — Siperiassa, — Vasili on telegrafistina, ja Sonjka antaa tunteja. Hän on koko tyttö! Ansaitsee kaksitoista ruplaa kuukaudessa. Sitten on vielä Mishka… Hän on vanhempi minua, mutta hän käy vielä kymnaasia…
— Mutta teitähän on sitten suuria neljä eikä kolme…
— Kuinka niin? — huudahti Gavrik. Mishkahan käy koulua… Ja suuria ovat vain ne, jotka tekevät työtä.
— Oletteko köyhiä?
— Tietysti! — vastasi Gavrik tyynesti ja veti tohisten ilmaa nenän kautta keuhkoihinsa. Sitten alkoi hän kertoa Iljalle tulevaisuussuunnitelmistaan.
— Kunhan tulen suureksi, rupean sotamieheksi. Syttyy sota, ja minäkin lähden sotaan. Olen urhoollinen… Heti, ennen muita, ryntään vihollisten kimppuun ja anastan lipun… Samoin teki setänikin, josta sitten kenraali Gurko antoi ristin rintaan ja viisi ruplaa rahaa…