— Ei toki, — sanoi Lunjeff hymyillen, — kyllä minä puoleni pidän!
Ei ole helppo minunlaistani saada hengiltä…
— Luuletko, että koko ikäsi näin pidät kauppaa?
— Tietysti!
— Kukistetaan sinut! Tai sitten itse heität…
— Odota sinä vaan sitä! — nauraen virkkoi Ilja.
Mutta Gratsheff pysyi väitteessään. Katsoen terävästi toverinsa kasvoihin, puhui hän vakuuttavasti:
— Sanon sinulle — heität. Ei ole luonteesikaan sellainen, että voisit koko ikäsi istua rauhallisesti yhdellä paikalla. Ja aivan varmaan joko rupeat juomaan tahi jotakin muuta tapahtuu sinulle…
— Mutta minkätähden? — kysyi Lunjeff kummastuneena.
— Niinpähän vaan! Rauhallinen elämä ei ole sinua varten… Sinä olet kunnon mies, jolla on sydän oikealla paikallaan… On ihmisiä, jotka koko ikänsä elävät vakavasti, koskaan horjahtamatta ja sitten yht'äkkiä kumsis!
— Mitä — kumsis?