— Istu! Näin minä elän. En juuri munkin tavoin, vai kuinka?
— Niin, ei sääntöjen mukaan.
— No niin, — sanoo hän, — sinä tuomitset kaikkia ja tulet tuomitsemaan minuakin.
Ja hän hymyilee ylhäistä hymyä. Minä rakastin hänen kauniita kasvojaan, mutta hymyily ei miellyttänyt minua.
— En tiedä, tulenko tuomitsemaan teitä, — vastaan minä, — mutta ainakin tahdon ymmärtää!
Hän naurahti hiljaan, bassoäänellä ja loukkaavasti.
— Oletko sinä syntynyt avioliiton ulkopuolella?
— Olen.
— Sinussa näkyy olevan hyvää verta, — sanoo hän.
— Minkälaista hyvää verta? — kysyn minä.