Hän nauroi ja päästi paljaan jalkansa alas sohvalta. Sitten katselee hän minua ja käyttäytyy hieman huolimattomasti: hän paljastaa kätensä olkapäihin asti, eivätkä hänen vaatteensa ole napissa rinnalta.
— Turhaan sinä tuon teet, — ajattelen minä: — alastomuutta pitää säästää rakastetulleen!
Ja sitten tuo hupakko kysyy:
— Eivätkö naiset häiritse sinua?
— Minä en heitä näe, enkä tiedä, miten he voisivat häiritä minua.
— Kuinka — miten? — ja nauraa. — Kuinkako — milläkö tavalla?
Mutta oven suussa seisookin Antoni ja kysyy suuttuneen äänellä:
— Mitä se on, Soja? Häh?
— Ah, — huutaa Soja, — hän on niin huvittava, tuo…
Ja sitten hän alkoi viserrellen kertoa, kuinka huvittava minä olen.
Mutta Antoni ei kuunnellutkaan häntä, vaan antoi minulle jyrkän käskyn: