— Äh, veliseni, sinäkin olet ajattelematon. Sinun jalkineesi eivät ole tehty jalan mukaan, — mitenkä sellaisilla sitten voi kulkea?
Mutta mies, jolla oli liian suuret jalkineet vastasi:
— Nämät on annettu Kristuksen tähden minulle!
— Se, joka ne antoi sinulle, on tehnyt Jumalalle otollisen työn, mutta sinä olet ollut tyhmä, kun olet käyttänyt niitä, etkä ole sillä tehnyt mitään urotyötä, josta Jumala sinua palkitseisi.
— Kas niin, — ajattelen minä, — kylläpä tuo mies tuntee hyvin Jumalan ajatukset.
Sitten lähestyy häntä nainen ontuen.
— Ai, nuorikkoni! — huutaa hän. — Sinussa ei ole känsiä, vaan — anna anteeksi — ranskantautia! Tämä on, oikeauskoiset, tarttuvaa tautia, kokonaiset perheet kuolevat siihen, hän on saastutettu!
Nainen hämmästyi, nousi ylös, lähtee poispäin katsoen maahan, mutta hän kutsuu yhä luokseen ihmisiä:
— Tulkaa tänne, oikeauskoiset, tulkaa pyhän Kirillin nimessä!
Ihmisiä tulee, he riisuvat jalkineensa, hän pesee ne, ja sitten sanovat ihmiset: