Ja rukoiltuaan otti hän laukustaan ruokaa ja syödä maiskutti sitä kuin sika.
Minä näin paljon sellaisia ihmisiä. Yöllä matelevat he Jumalansa jalkain juuressa, vaan polkevat päivällä armahtamatta muita ihmisiä. He vetävät Jumalan alas maailmaan, panevat Hänet suojelemaan sikamaisuuksiaan, myyvät Hänet ja koettavat Häntä ostaa sanoen:
— Elä unohda, Herra, kuinka paljon minä olen Sinulle antanut!
Ahneutensa sokeat orjat, ahneutensa he asettavat kaiken yläpuolelle, kumartavat oman pimeän ja pelokkaan henkensä luomaa hirveätä epäjumalaa ja rukoilevat sitä:
— Herra, älä rangaise minua vihassasi eläkä minua ankaruudessasi kurita.
He kulkevat, kulkevat täällä maan päällä Jumalansa vakoilijoina ja ihmisten tuomareina, näkevät tarkasti, milloin kirkollinen sääntö rikotuksi tulee, he liehakoivat ja kostavat, saavat rikoksia päivänvaloon ja valittelevat:
— Usko loppuu ihmisiltä, mutta katsokaa meitä!
Eräs mieshenkilö varsinkin häiritsi minua usein innollaan — me kulimme hänen kanssaan Perejaslavlista Rostowiin, ja koko matkan huusi hän minulle:
— Missä ovat Feodor Studitin pyhät säännöt?
Hän oli hyvin ruokittu, terve, mustapartainen ja punaposkinen mies, hänellä oli rahaa ja yöpaikoissa hääri hän naisten luona.