— Mitä te tahdotte minusta?
— En minä mitään tahdo. Elä pelkää!
Mutta hän tulistui taas:
— En minä pelkääkään, vaan minusta tuntuu niin vastenmieliseltä!
— Minkätähden minä tunnun sinusta vastenmieliseltä?
— Minkätähden sitten lähentelette. Minä tapan kaikki ihmiset.
Ja sitten alkoi hän sättiä kaikkia, — vanhoja, nuoria ja naisiakin.
— En minä sinua tarvitse, — vaan sinun suruasi. Minä tahdon tuntea kaikki surut, joita ihmisillä on.
Hän katseli minua syrjäsilmin ja vastasi:
— Menkää muitten luokse. Kaikki he ovat köyhiä, ja olkoot myös kirotut.