Saman päivän iltana makaan minä sängyssäni ja ajattelen, että minun pitäisi lopettaa kulkurielämäni, — mennä johonkin kaupunkiin ja ruveta siellä jonkun leipurin töihin. Tyttöä en tahtonutkaan ajatella.
Mutta äkkiä naputtaa joku hiljaan ovelleni… Minä hypähdän ylös, aukasen — ja siinä seisoo vanha nunna, joka kumartaa ja sanoo:
— Olkaa hyvä!
Minä ymmärsin heti, minne piti lähteä. En kysy mitään, vaan menen ja uhkailen itsekseni:
— Kas niin! Kyllä minä, rakkaani, väännän vielä niskasi nurin!
Portaitten ja korridoorein kautta tulimme vihdoinkin perille, akka aukasi oven, sysäsi minut sisään ja kuiskasi:
— Minä tulen sitten noutamaan.
Tulitikku ratisi, valo valaisi tuttuja kasvoja ja minä kuulen äänen sanovan:
— Lukitkaa ovi!
Minä lukitsin. Tulin sitten uunin luokse, nojasin siihen ja kysyin: