— Neljä vuorokautta.
— Neljäkö vuorokautta, — sanoo hän. — Se on — hyvä.
— Minkätähden se hyvä on? — kysyn minä.
— Onpa vaan! — vastaa hän kohauttaen olkapäitään.
— Mutta minkätähden teillä on esiliina edessä?
— Sidoin tässä kirjoja! — vastaa hän. — Ukko saapuu pian ja sitten syömme illallista. Ehkä te haluatte pestä itsenne matkanne jälkeen?
Minun haluttaa kiusata häntä. Hän on vankkarakenteinen, vaikka ei ole vanha.
— Mutta onkohan täällä tapanakaan pestä?
Hän nostaa silmänsä.
— Miten niin?