— Sen sijaan, — jatkaa ukko, — on Mishkalla järkeä kahdenkin edestä. Hän on lukenut paljon! Odota vaan — kyllä hän sinutkin kääntää. Tehtaan pappi kutsuu häntä kerettiläisten papiksi. Hänen päänsä onkin tykkänään sekaisin hengellisestä mietiskelystä! Ja se on — äidin perintöä. Minun sisareni oli nimittäin kuuluisa hengellisten asiain seuraaja, ja oikeauskoisuudesta kääntyi hän roskolnikkein oppiin, tämän opin tähden hän taas karkoitettiin.
Puhuessaan hankkiutuu hän samalla lähtemään työhönsä. Hän juoksee nurkasta nurkkaan, ja kaikki hänen ympärillään liikkuu, tuolit kaatuvat ja lattia kohoaa ja laskee kuin palkeet. Häntä oli tuollaisena hauska katsella.
— Mitähän ihmisiä nämät ovat?
— Saanko minä olla kolme päivää teidän luonanne?
— Ole vaikka kolme kuukautta, — vastaa hän. — Sinä olet merkillinen mies! Emme me Jumalan kiitos sinua tulee ahdistelemaan pois!
Hän raapi päätään, hymyili ja sanoi:
— Emme, emme me aja pois, mutta muistelekin aina Jumalaa! Se tulee tavaksi.
Tehdas vihelsi taas, ja ukko läksi. Minä palasin takaisin vajaan. Mihaila makasi siellä silmäkulmat rypyssä, kädet rinnalla ja kasvot punaisina. Hän oli parraton, viiksetön, hänellä olivat ulkonevat poskipäät ja kokonaan näytti hän olevan — pelkkää lujaa luuta.
— Mitähän ihmisiä nämät lienevät?
Näin ajatellen nukuin minä.