— Sellaisia vaan! — vastaa hän.
Lakiton nuori mies seuraa meidän kintereillämme ja on ääneti. Me kuljimme yli ryytimaitten ja tulimme laaksoon, jonka pohjalla virtasi puro ja pensaitten välissä kulki tie. Mustapartainen tarttui käteeni, katsoi silmiini, nauroi ja sanoi:
— No, hauskaa matkaa! Fedjuk saa seurata sinua, kunnes pääset hyvälle tielle. Lähde nyt!
Mutta nuori mies sanoo hänelle:
— Ja lähde sinäkin hyvin pian…
Mustapartainen kumarsi, lähti nousemaan ylöspäin, vaan minä lähdin
Fedjukin kanssa seuraamaan puroa.
— Mikä mies hän oli? — kysyn minä.
— Karkoitettu, seppä. Myöskin politiikan vuoksi.
— Kyllä minä sellaisia tunnen!
Minun on hauska olla. Vaan hän — on ääneti.