Hän huutaa minulle käsiään heilutellen:
— Ilosta, niitten suurten ihanuuksien esimausta, jotka luodaan. Sillä — jos tällaisessa tyhjässä ja likaisessa elämässä on yksityisten vähäisillä voimilla luotu näin paljon suurta ihanuutta, — niin mitä sitten luodaankaan, kun koko henkisesti vapautunut maailma ilmaisee suuren sielunsa tulta virsissä ja musiikissa?
Ja nyt alkaa hän puhella tulevaisuudesta, joka on hänelle häikäisevän kirkas, ja ihmettelee itsekin näkyjään. Monille olen minä suosittanut tätä ystävääni samoin kuin Mihailaakin.
Minä näin kymmenittäin ihailtavia ihmisiä — he lähettivät minua toistensa luokse kaupungista kaupunkiin — ja minä kulen kuin tulisten viittain johtamana, — ja saman uskon liekki polttaa heitä kaikkia. Mahdotonta on luetella, missä suhteessa kaikki erosivat toisistaan, mahdotonta myös olla lausumatta iloaan, kun näki kaikkien noiden henkisen yhtenäisyyden.
Suuri on Venäjän kansa, ja sanomattoman ihanaa sen elämä!
Kasaanin kuvernementissa sain minä viimeisen iskun sydämeeni, sen iskun, joka saattoi loppuun temppelin rakentamisen.
Tämä tapahtui Srednioseron luostarin luona, kun ihmeitä tekevää Jumalan Äidin kuvaa kuletettiin juhlasaatossa. Sinä päivänä odotettiin nimittäin kuvan palaavan takaisin luostariin kaupungista, ja päivä oli — juhlapäivä.
Minä seisoin järven rannalla olevalla mäellä ja katselen. Kaikkialla oli kansaa, ja mustina aaltoina virtaili tuo kansa kohden luostarin portteja, iski sen muureja vastaan ja pysähtyi siihen. Aurinko laskee, ja sen säteet ovat näin syksyllä kirkkaan punaiset. Kellot värähtelevät kuin linnut, jotka laulunsa jälkeen valmistautuvat lentoon, ja kaikkialla värjäävät auringon säteet ihmisten paljastuneet päät punasiksi kuin kaksinkertaiset unikukat.
Luostarin porttien luona odotetaan — ihmeitä. Pienillä rattailla makaa liikkumattomana nuori tyttö. Hänen kasvonsa ovat jähmettyneen näköiset kuin valkea vaha, hänen harmaat silmänsä puoliummessa, ja hänen elämänsä ilmenee ainoastaan silmäripsien hiljaisissa värähdyksissä.
Hänen vieressään on isänsä, suuri mies, kaljupäinen, harmaapartainen sekä suurinenäinen, ja hänen äitinsä, joka oli täyteläinen ja pyöreä. Ja tyttö kohotti silmäkarvojaan, avasi silmänsä selälleen, katsoo eteenpäin, liikuttelee sormiaan ja tuntuu siltä kuin hän äkkiä kiljaseisi läpitunkevasti ja kärsimystä ilmaisevalla äänellä.