— Mitä sinä, Matvei, kidutat itseäsi, — puhuu hän. — Naisia saa täällä vaikka kuinka halvalla. Jokainen eukko pitää hyväilyistä, mutta heidän miehensä — ovat heikkoja ja väsyneitä, niin että he eivät kykene mihinkään. Sinä sitä vastoin olet vahva nuorukainen ja kaunis, — mikä sinua estää naista lähestymästä? Ja siitä saisit itsekin huvia…
Se heittiö yritti aina sivultapäin yllyttää konnuuteen.
Kerrankin kysyi hän minulta:
— Mitä sinä luulet, Matvei, — onko vanhurskaalla ihmisellä paljonkin valtaa Herran luona?
Minä en rakastanut hänen kysymyksiään.
— En tiedä, — vastaan nytkin.
Hän mietti hetkisen ja — jatkoi:
— Katsopas, Jumala vei Lotin Sodomasta ja pelasti Noan, vaikka tuhannet hukkuivat tuleen ja veteen. Ja kuitenkin on kirjoitettu: elä tapa! Minun johtuu väliin mieleeni, että tuhannet hukkuivat siitä syystä, että heidän joukossaan oli joku hurskas. Jumala sai nähdä, että muutamille onnistuu hurskaan elämän eläminen niinkin ankarain lakien alaisena. Mutta ell'ei Sodomassa olisi ollut ainoatakaan vanhurskasta, — niin Jumala olisi silloin nähnyt, ett'ei kukaan voi noudattaa hänen lakejaan, ja luultavasti olisi hän silloin pehmennyt eikä olisi tappanut niin paljon ihmisiä. Hänestä sanotaan, että hän on laupias, — mutta missä se laupeus sitten on?
Minä en siihen aikaan ymmärtänyt, että tuo mies etsi syntien anteeksiantoa, ja siitä syystä hänen sanansa suututtivat minua.
— Tehän teette pilkkaa! — vastaan minä. — Te pelkäätte Jumalaa — vaan ette rakasta häntä.