Hänen ivajuttunsa miellyttivät silloin minua, vaikka ei hän itse saanut sitä tietää, — ja Olga puristautui lähemmäksi minua ja kuiskasi:
— Jospa tämä kaikki pian loppuisi, syöminen ja juominen!
Hänestä oli ilkeä nähdä ihmisten ahneutta, ja minusta se myöskin tuntui vastenmieliseltä.
Kun me sitten yhdyimme toisiimme, niin aloimme molemmat itkeä, ja sitten istumme me vuoteessa sylitysten, itkemme ja väliin nauramme avioliiton suuren ja aavistamattoman onnen vaikutuksesta. Emme nukkuneet koko yönä, vaan suutelimme yhä ja aprikoimme tulevaa elämäämme. Nähdäksemme toisemme, — sytytimme me kynttilän.
Ja syleillen minua lämpimillä käsillään puhui hän:
— Eläkäämme niin, että kaikki meitä rakastavat! Hyvä on sinun kanssasi olla, Matvei!
Me olimme molemmat kuin humalassa meidän äärettömästä onnestamme, ja minä sanoin hänelle:
— Rangaiskoon minua Jumala, jos sinä, Olga, joskus minun tähteni saat kyyneliä vuodattaa.
Ja hän vastaa siihen:
— Minä saan kaiken sinulta, ja minä tulen olemaan äitinäsi ja siskonasi, sinun kaikkenasi.