— Äh, lemmikki. Hänen hyvyytensä on kahdennentoista kylkiluun alla.
Seuraavana päivänä sanoin minä apelleni, että eroan konttoorista.
Hän hymähtää ja kysyy:
— Sotamieheksikö menet?
Iskipäs! Minä ymmärrän, että minun kiusaamiseni on hänelle — helppoa. Hänellä on ylhäisiä tuttavuuksia, kaikkialla talonpoikaa poletaan, ja minä joudun sotamieheksi, että äjähtää. Ei hän sääli tytärtäänkään, — sillä hänellä on korkea peli pelattavana Jumalan kanssa.
Ja kommellus seurasi kommellusta. Vaimoni alkoi salaa itkeskellä, hänen silmänsä olivat aina punaiset. Jos kysyt häneltä:
— Mikä sinun on, Olja?
Niin vastaa hän:
— En ole oikein terve.
Minä muistan valan, jonka olin hänelle vannonut, ja minä häpesin. Astunko vielä askeleen — ja voimaa minulla siihen on — niin voi silloin rakasta naistani! Mutta vähät siitä, vaikka joutuisinkin sotamieheksi, kun vaan pääsisin erilleen Titoffista.