Mitä pitää minun tehdä? Vielä kului muutama päivä ja minä huomasin, että tarvitsen rauhaa, ja tästä syystä tahdoin katua, mutta kiristellen hampaitani läksin minä papin luokse.

Sunnuntaina ennen iltaa tulin minä hänen luokseen. Hän istuu vaimonsa kanssa teepöydän ääressä, neljä lasta ympärillään, ja hänen mustalla otsallaan välkkyili hikikarpalot kuin kalan suomukset. Hän otti minut ystävällisesti vastaan.

— Istuhan, ja juo kuppi teetä!

Huoneessa oli lämpöä ja valoa, kaikkialla puhtautta ja tarkkaa järjestystä. Minä muistin, kuinka suurella välinpitämättömyydellä tämä pappi toimittaa kirkossa virkansa, ja ajattelen:

— Kas, täällähän hänen oikea temppelinsä onkin!

Minä en tuntenut nöyrtymisen pakkoa.

— No, Matvei, suretko sinä kovinkin paljon? — kysyy pappi.

— Kyllä, suren minä.

— Ahaa!… Täytynee toimia rukoukset hänen sielunsa puolesta.
Näyttäytyykö hän unissa?

— Näyttäytyy!