— Minkätähden sinä tulit? — kysyy hän.
— Sieluni on ahdistuksessa, isä.
Mutta sihteeri seisoo minun takanani ja kuiskaa:
— Sano: teidän kunnianarvoisuutenne!
— Käskekää palvelijan poistua, — sanon minä, — hänen läsnä olonsa kiusaa minua…
Esipappi silmäsi minuun, pureskeli huuliaan ja sanoi sitten:
— Mene ulos, Aleksei! — No, sano nyt, mikä sinun on?
— Minä — epäilen Jumalan armeliaisuutta.
Hän nosti käden otsalleen, katseli minuun ja kuiskaa pitkäveteisen laulavalla äänellä:
— Mitä? Mii-tää se on? Ah sinä, — keppiä tarvitsisit!