Minä sanonkin esipapille:
— Itse lankeatte te vääräuskoisuuteen, — jos tuollainen on teidän Jumalanne. Minne te olette kätkenyt Kristuksen? Minkätähden te esitätte ihmisille ystävän ja auttajan asemasta ainoastaan heidän tekojensa tuomarin?
Silloin tarttuu hän minun hiuksiini, repelee niistä ja sanoo kuiskaten sekä käheällä äänellä:
— Kuka olet sinä, kirottu? Sinut pitää antaa poliisille ja lähettää vankilaan, luostariin, Siperiaan…
Mutta silloin havahduin minäkin. Nyt näin selvästi, että jos ihminen kutsuu poliisia auttamaan jumalaansa, niin ei hänellä itsellä eikä hänen jumalallaan ole vähääkään voimia, vaan ainoastaan — kauneutta.
Nousen ylös ja sanon:
— Päästäkää minut!
Ukkokin hätkähti ja läähätti:
— Mitä sinä tahdot tehdä?
— Tahdon lähteä pois! Minulla ei ole teiltä mitään oppimista, — teidän puheenne on kuollutta, ja te yritätte sillä tappaa Jumalankin.