Minä kysyn nuorelta naiselta:
— Mitä te teette?
— Kudon pitsiä!
Se olikin totta, sillä hyllyllä näkyi olevan pitsin nypläysvehkeet.
Mutta äkkiä hymyili hän sydämellisesti ja sanoi minulle suoraan vasten silmiä:
— Ja sitä paitsi minä — käyn kävelemässä.
Akka naurahti rasvaisesti:
— Millainen sinä olet, Tanka, — hävytön!
Ellei akka olisi tuota sanonut, en minä olisi ymmärtänyt Tatjanan sanoista mitään, mutta nyt minä ymmärsin — ja häpesin. Ensi kerran elämässäni oli kävelevä tyttö noin lähellä minua, ja minä tietysti ajattelin pahaa heistä.
Tatjana nauroi: