— Katsohan, Petrovna, miten tuo poika punastui!
Mutta minä olin jo suuttunut siitä, että olin tällaiseen paikkaan joutunut. Katumusretkelläni joutua tällaiseen viheliäisyyteen!
Minä sanonkin tytölle:
— Kannattaako siitäkin vielä ylpeillä?
Mutta tyttö vastaa rohkeasti:
— Minäpä — ylpeilen!
Ja tähän tokasee taas akka:
— Ah sinua Tatjana, Tatjana!
Minä en ymmärrä, mitä nyt puhuisin ja millä tavalla pääsisin erilleni heistä, — järkiinsä ei heitä ainakaan saa! Istun ja olen ääneti. Tuuli jyskyttää ikkunaa, teekeittiö kihisee pöydällä ja Tatjana ärsyttää minua.
— Oh, täällä on liian kuuma!