Akka puhui nyt läähättäen:
— Vaimosi kuoli — ei se mitään tee! Sinä olet nuori ja meidän siskojamme ovat kaikki kadut kirjavanaan.
Mutta silloin sanoi Tatjana ankarasti hänelle:
— Mene maata ja nuku, Petrovna. Minä saatan itse vierasta ja sulen portin.
Ja kun akka oli mennyt pois kysyy hän minulta sydämellisen hyväilevällä äänellä:
— Onko teillä sukulaisia?
— Ei ainoatakaan.
— Entä tovereita?
— Ei niitäkään.
— Mitä te nyt sitten tahtoisitte tehdä?