— Minä en häpeä teidän tähtenne, vaan itseni, — häpeän tyhmyyttäni.
Minä kerroin sitten peittelemättä mielipiteeni kävelevistä tytöistä.
Hän kuuntelee tarkasti ja rauhallisesti.
— Meidän keskuudessamme, — sanoo hän, — on erillaisia, on huonompiakin kuin te luulette. Mutta kovin keveästi te uskotte ihmisiä!
Minusta tuntuu ihmeelliseltä ajatellakin, että tuollainen tyttö on — ostettavana. Kysyn sentähden uudestaan:
— Minkätähden tekin — puuteko ajoi?
— Ensi aluksi, — sanoo hän, — eräs kaunis mies petti minut, ja suuttuneena häneen viekottelin minä muita, ja leikittelin sillä tavalla… Mutta nyt … täytyy väliin leivänkin tähden ottaa vastaan miehiä.
Hän puhelee yksinkertaisesti eikä hänen sanoissaan voi huomata edes sääliä itseään kohtaan.
— No, käyttekö te kirkossa?
Hän hätkähti ja kävi tulipunaiseksi.