Ja sitten he pieksivät häntä hyvin vähän, ja yhdessä heidän kanssaan lähti Migun takaisin.
Koko tuo kertomus oli ehkä hänen mielikuvituksensa synnyttämä, mutta hyvin miellyttävästi puheli hän ihmisistä ja osasi saada itsensäkin hyvään valoon. Ja ajatelkaa tätäkin: jos ihminen osaa noin sujuvasti kertoa taruja, niin ei hän olekaan läpeensä turmeltunut, ja siinähän on asian ydinkohta!
Savelka ja Larion eivät ainoastaan laulelleet, he puhelivatkin paljon ja useimmiten — perkeleestä, jota he eivät pitäneet juuri suuressa arvossa.
Minä muistan, kuinka ukko kerran sanoi:
— Perkele on sinun pahuutesi esikuva, heijastus sinun henkisestä pimeydestäsi…
— Se on siis sama kuin minun tyhmyyteni? — kysyy Savelka.
— Niin on — eikä mitään muuta!
— Ehkä niin onkin! — sanoo Migun nauraen. — Sillä jos hän olisi elävä, niin olisi hänen aikoja sitten pitänyt viedä minut!
Larion ei yleensä uskonut piruun. Minä muistan, kuinka hän kerran viljaa puidessa riiteli vanhauskoisten talonpoikain kanssa ja huusi heille:
— Ei perkeleellinen, vaan — järjetön! Hyvää ja pahaa — on ihmisessä. Jos tahdotte hyvää — niin tulee siitä hyvää; jos taas pahaa tahdotte, niin syntyy paha teissä! Jumala ei pakoita teitä hyvään eikä pahaan. Hän on luonut teille vapaan tahdon ja te voitte saada aikaan sekä hyvää että pahaa. Ja teidän perkeleenne — se on puute ja pimeys! Inhimillisyys on todellakin hyvää, sillä se on — Jumalasta, mutta teidän pahuutenne ei ole — perkeleestä, vaan se on omaa järjettömyyttänne.