— Ei.
— Ajoiko hän sitten ulos teidät?
— Minkätähden?
Hän hämmästyi, korjasi silmälasejaan ja sanoi:
— Antakaa Kristuksen tähden anteeksi.
— Onko hän sitten ajanut teidät ulos?
Hän nyökäyttää myöntävästi päätään.
Sitten istui hän aivan köyryssä laarin reunalle, yski kuivasti ja naputteli sormillaan laarin seinään, ja minä aloin kertoa hänelle, mitä igumen oli minulle puhunut. Mutta silloin hyppäsi hän äkkiä ylös, suoristi itsensä kuin vieteri ja alkoi puhua tulisesti ja heleällä äänellä:
— Minkähäntähden tätä paikkaa kutsutaan — sielujen pelastuspaikaksi, jos täällä kaikki on järjestetty rahoille ja me elämme rahain tähden kuin maailmakin? Minä pakenin kauppamaailmasta tänne, tahdoin välttää kaupan syntiä, mutta täälläkin asettuu se minua vastaan, — ja minne minä nyt pakenisin?
Hänen koko ruumiinsa vapisi ja hän kertoo nopeasti itsestään: kauppiaan poika, käynyt kauppakoulun ja isä oli antanut hänelle paikan liikkeessään.