— Sitähän minäkin… Koettakaa — pidättää itseänne…

Vanginvartijan silmä hävisi hetkeksi, sitten ilmestyi se uudelleen ja vanhus puhui varoittavalla kuiskeella:

— Juuri samoin puheli itsekseen… tässä eräs… totta puhuen — hän oli sisareni poika…

— No? — kysyi Mischa sukkelaan.

— No, ei muuta kuin vietiin hulluinhuoneeseen…

— Teidän sisarenne poika?

— Niin, niin… — kuiskasi vanhus, ja silmä alkoi hypähdellä kummallisesti, luultavasti hän nyökytti päätään sanojensa vakuudeksi.

— Ja — istui täällä? — kysyi Mischa hiljakseen.

— Numero yhdeksässä…

— Ja te häntä… olitteko tekin silloin täällä? — kysyi Mischa jonkun ajan kuluttua tuntien sydämessään epämieluista kylmää kouristusta.