— Vaan sitten kun työ oli loppuun suoritettu — silloin minä menin ja ilmoitin päällikölle…
— Mutta minkä tähden? — huudahti Mischa surullisesta — Minkä tähden päällikölle?
— Kuinkas muuten? — kysyi vanhus.
— Olisitte parempi pakkotyöläiselle itselleen sanonut!
— Lystikäs te olette, — naurahti Kornei. — Entäs rautaristikko? Kun se kerran oli poikki sahattu.
— Olisihan saattanut heti sanoa, kun hän alkoi sahata!
— Niin… jos olisi silloin? Silloin olisi sopinut… se on totta… Mutta ehkä se näin oli sittenkin parempi — ihminen sai hommata jotain…
— Tietysti häntä siitä rangaistiin?
— Kuinkas muuten? Eihän ilman voi… rangaistiin…
— Ja — kovin?