— Ähä! Vai toitte tuasiise yhen? Ei ole paikkoja — — täynn' ovat kaikk'!… Heidän ylhäisyytensä käskivät — ett' — antaa ajaa suoraa vankilaan…
— Piru periköön… — voihki ähkyen ylipoliisi ja kääntäen tuskan rypistämät kasvonsa Mischaan, lausui moittivalla äänellä:
— Näettekö nyt, herra ylioppilas… miten asiat ovat! — valmiita olette aina puhumaan että kansan puolestahan me!… ja… ja nyt sairaan ihmisen täytyy teitä kulettaa… välittämättä mistäkään!
Ja jyrkästi kääntyen, kiljasi hän ajurille:
— Hei, sinä! Anna mennä… läänin vankilaan!…
Mischa oli melkein nauruun purskahtamaisillaan, mutta kun ei tahtonut loukata sairasta ihmistä, niin pidätti itsensä ja hetkisen kuluttua huomautti ystävällisesti:
— Jos koettaisitte — kreosootilla…
Ylipoliisi ei ollut kuulevinaankaan, vasta vankilan portilla astuissaan ajopeleistä alas äännähti hän alakuloisesti:
— Olen koittanut kreosootillakin… ei auta!… Tehkää hyvin!